Englantilainen hedelmäkakku

On jälleen joululeivonnaisten aika. Tässäpä hyvä resepti H-Rhttps://irc-galleria.net/user/PokerMama/blog/3791214-lievitetn-yhessh-joulustressii

Kirjahaaste

Ystäväni heitti minulle Facebook-haasteen, jossa täytyy julkaista kymmenen suosikkikirjansa kansikuvat. Arvelin ensin, ettei niitä taida kymmentä löytyä. Kun ryhdyin kirjahyllyä penkomaan, lempiopuksia löytyi ensisilmäyksellä toistakymmentä.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on yksi lempparini, mutta vuosien saatossa kirjojen eteen oli kerääntynyt kaikenlaista muuta hilpehööriä niin paljon, etten alkanut purkamaan kaikkia tavaroita löytääkseni kyseisen teoksen.

Googlen kollaasiautomatiikalla syntyi ylläoleva luomus. Kirjat ovat klassikkoja. Nykyään ei tunnu olevan aikaa kokonaisten kirjojen lukemiselle. Saavuttaako kaupunkien ja somemaailman kiire jo maaseudun idyllin?

Loppukuvana ikimetsän rauhaa. Kylällämme on säilynyt vanhoja metsiä, osa niistä on suojeltukin. Mukavaa loppuviikkoa, ystävät!

Koukussa!

Olen sellainen, että innostuessani jostain, opettelen sen, ellen ennestään osaa. Virkkaaminen on ollut minulle hankalaa ja mieleni teki sitä kokeilla. Paksusta kuteesta isolla koukulla on helppo harjoitella. Niinpä ostin sinistä trikookudetta paikallisesta rautakaupasta.

Vasureille ei YouTubessakaan ollut kunnollisia virkkausohjeita. Katselin aikani pyöreän työn opetusvideota oikeakätisille. Nyhväsin ja nyhväsin varmaan tunnin. Katsoin videota, yritin ja purin, kunnes työ alkoi sujumaan. Puolessa tunnissa pannunalunen oli valmis!

Joo! Yllytyshullua ei tarvitse paljon yllyttää! Kierrätys on päivän sana. Trikookudettahan voi valmistaa vanhoista T-paidoista ja vaikka mistä. Niinpä leikkelin pieneksi jääneen punaisen puseroni kuteeksi.

Siihen menikin tunti. Kannattaako sittenkään leikata kuteita kun siihen menee tuplasti enemmän aikaa kuin itse tuotteen valmistamiseen? Kuteesta tuli kerrassaan ihana, jouluinen pannunalunen. Käsialanikin harjaantui lisää virkatessa.

Jouluksi kannattaa valmistaa punaista myyntiin ellei halua töitään pitkäksi ajaksi säilöön. Niinpä silppusin Mummon vanhat, pestyt yöhousut kuteiksi. Iltapuhteella virkaten tai lukien mieli rauhoittuu ja saa hyvän unen. Kokeilepa!

Kalsareista sai paljon kudetta. Tein yhden alusen taas noin puolessa tunnissa. Saisikohan tuosta toisenkin, puntaroin. Ilta oli vielä kohtalaisen nuori. Niinpä virkkasin samaan syssyyn toisenkin. Kude meni niin tarkkaan, että viiden sentin typpy jäi päättelyä varten, mutta se riitti kuitenkin!

Joskus olisi mukavaa virkata kirjavaa ja kokeilla yhdistää erivärisiä kuteita. Taidon harjaantuessa tehdä vaikka isöäidinneliöitä. Ohjeita virkkaukseen saa netistä googlaamalla. Lopuksi laitan kuvan "tyypistä", jonka tapasin iltalenkillä. Onko tämä vihreähattuinen metsänpeikko?

Aika on...

Aika on kylvää ja repiä istutus. Aika on raivata peltoa ja metsittää se....
Luonto ottaa äkkiä omansa takaisin. Tuo naapurin pelto istutettiin kuuselle kymmenen vuotta sitten. Kävijät tulevat meille sanomaan, että on niin masentavan näköistä kun kylämme kaikki pellot on metsitetty.

Niinhän se on, mutta ei tälle oikein mahda mitään. Pieniä, kivisiä lohkoja ei kannata viljellä. Eikä täällä ole ketään, joka viljelisi. Puut kasvavat pellolla paremmin kuin metsässä, kun muista puulajeista ei ole kilpailua. Normimetsässä kasvaa leppää, raitaa, koivua ym., jotka uhkaavat tukahduttaa puuston kasvun.

On hurjan näköistä kun vanhaa kärrypolkua noudatteleva, kaponen kylätie puikkelehtii sankan kuusikon seassa niin, että puiden oksat melkein raapivat auton kylkeä. Se on tehokasta metsätaloutta. Ei ole aukkopaikkoja.

Harvennusten yhteydessä isommasta metsästä on poistettu koivut siten, että alalla kasvaa pelkkää kuusta. Mänty olisi "valopuu", mutta se ei viihdy rehevillä peltomailla. Entä, mitä meille kuuluu?

Pellonraivaaja tuli tänään! Urakoitsija toi kaivinkoneen ja ihmetteli komeaa maisemaa, jossa alkava työmaa sijaitsee. Eihän se sumuisessa säässä edes näkynyt kunnolla. Hän oli suorittamassa maisemahakkuuta ja nyt alalta on poistettu isot tukkipuutkin. Että näin meillä!


Hyvää viikonloppua, Pyhäinpäivää, Halloweenia! Kuka tätä mitenkin viettää.