Esivanhemmiltani peritty vaisto lienee sanonut, että tästä kesästä tulisi hyvä ja lämmin. Olin vuosikausia haaveillut auringonkukkapellosta. Niinpä aloin hyvissä ajoin heti lumien sulettua kysellä meille kyntömiestä.
Sepä ei ollutkaan niin helppo nakki kuin luulin. Viime vuoden kato oli ajanut maanviljelijät aikaisin peltotöihin eivätkä he joutaneet tulla meille "kukkapenkin" muokkaukseen. Viimein sain jonkun töihin. Pienen pellon kyntö ja äestys tulivat melko kalliiksi. Kylvin siemenet samana päivänä. Oli siinäkin oma urakkansa.
Kevät oli todella kuiva ja lämmin. Etelä-Suomen maanviljelijät kärsivät kovasta kuivuudesta. Meilläkin meni kolme viikkoa ennenkuin auringonkukat tulivat taimelle. Onneksi meillä on hikevä maa, eli pohjakosteutta nousee kapillaari-ilmiön avulla ylöspäin kohti maan pintaa.
Elokuussa kukkiin alkoi tulla nuppuja. Alkoi jännitys, ehtivätkö kukkaan ennen halloja. Meni viikkokausia ja sitten ensimmäiset auringonkukat puhkesivat kukkaan. Eihän niitä raskinut edes ottaa maljakkoon!
Vähitellen kukannuppuja avautui yhä enemmän. Ilmoitin Facebookissa, kotisivuillamme, Instagramissa, kaupan seinällä ym. auringonkukkia myytäväksi 2 euron kappalehinnalla. Tuttava osti yhden. Alensin hinnan 1 euroon. Joku osti 6 kpl.
Tarjosin auringonkukkia kauppoihin. Kukaan ei ollut kiinnostunut ostamaan. Ihmiset ihailivat komeaa kukkapeltoa. Unelmani auringonkukkapellosta onnistui paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Joku ehdotti, että kasvattaisimme auringonkukkia joka vuosi.
Taitaa olla kannattamatonta puuhaa tämä kukankasvatus periferia-alueella. Kukkakaupoissa yksi auringonkukka voi maksaa 4,5 euroa ja täällä niitä ei saa myydyksi eurollakaan. Kahdella eurolla myytynä olisin saanut siementen ja pellonmuokkuun kustannukset katettua. Voitolle olisin päässyt nippanappa.
Lämpimän kesän ansiosta sain sentään kerättyä kukista siemeniä talteen. Voin kylvää niitä vaikka perunamaan laitaan, mikäli saan edullisemman pellonmuokkaajan ensi kevääksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti