Postilaatikkokatos

Ukkini kuoli 29 vuotta sitten. Hän asui Pohjanmaalla ja sinne hänet haudattiinkin. Ihailimme koko perheen voimin kauniita postilaatikkokatoksia hautajaissaattueen vaeltaessa pitkin Pohjanmaan lakeuksia. 

Syttyi kipinä, että tuollainen olisi hyvä joskus saada. Myöhemmin katoksia alkoi ilmestyä tänne Itä-Suomeen. Sitten joku hankki sellaisen meidänkin kylälle. Joissakin kylissä katoksia tehdään talkoilla ja EU maksaa osan kustannuksista. 

Etsin netistä sopivaa postilaatikkokatosta. Se ei saanut olla hirvittävän kallis eikä koristeellinen. Ei myöskään kovin rostointekoinen. Pohjanmaalta tärppäsi. Kortesjärveläinen Jääkärihirsi valmistaa juuri sopivantekoisia katoksia. 

Tilasin katoksen puuvalmiina. Ajattelin käsitellä sen itse. Säästin näin muutaman kympin. Kuorma-auto toi katoksen ja sukulaiset pystyttivät sen. Pintakäsittelin katoksen kelonharmaalla, jotta se sopisi saumattomasti perinneympäristöömme. 

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Pohjanmaalla katokset ovat usein punaiseksi maalattuja.  Nyt odotellaan, innostuvatko muutkin kyläläiset hankkimaan näitä postilaatikoilleen. Tällaiset pienet yksityiskohdat piristäisivät kylänraitin ilmettä. 

Loppukuvana hansaruusukasvustoa syysväreissään. 

Mansikkapelto

Tämän viikon projektina minulla on ollut mansikkamaan täydennysistutus. Hieman myöhässähän se on. Mansikan lisäystä suositellaan tehtäväksi elokuussa ja nyt on lokakuun loppupuoli.

Meillä on aarin mansikkamaa kokonaan kankaalla niin etteivät rikkaruohot pääsisi valtaamaan viljelmää. Ostin sata Polkan tainta. Nyt niihin oli kasvanut runsaasti rönsyjä joten lisäysmateriaalista ei ollut pulaa.

Lämmin sää suosi ahkerointiani. Meinasivat taimet nuukahtaa, kun ei ole satanut. Kannoin istutuksille kymmeniä kastelukannullisia vettä. Sadetta on luvattu ylihuomiseksi.

Tästä määrästä pitäisi riittää satoa myyntiinkin. Katsotaan nyt, miten se käytännössä onnistuu. Viinimarjoja olen poiminut myyntiin. Mansikka on herkempi pilaantumaan lämpimässä kesäsäässä.

Tämän ruskakuvan myötä toivotan hyvää viikonloppua rakkaat lukijat!

Klapeja

No, nytpä on talven polttopuut varastossa! Maisemahakkuun tuotteena saamamme rekkakuormallinen polttorankaa on edelleen kujarakennuksen takana pilkkomatta. En saanut tuttavaani pilkkomaan. Pari kaveria olisi tullut töihin, 50 €/tunti per mies. Arvelin, että on edullisempaa tilata talven puut valmiiksi pilkottuina.

Paikallislehdessä oli ilmoitus koivupilkettä myytävänä. Tarvittaessa kotiinkuljetus. Soitin numeroon. Kuorma-auto toi seuraavana päivänä lastin pihaamme. Puunmyyjä oli kuullut minusta ja kehui, kuinka energinen olen. Naurahdin hänelle, että kehu vasta sitten, kun olen pilkkonut kujan takana olevan rankakasan!

Viikonloppu menikin sitten pilkeurakassa. Oli kaunis aurinkoinen keli. Viileää, mutta oikealla pukeutumisella pysyi lämpimänä. - Ja eihän sitä työmaalle maleksimaan tultu, vaan töihin.

Perjantaina satoi ensilumi 5 cm. Iltalenkillä käydessäni katselin auringonkukkapeltoa. Nuokkuvine päineen se muistutti Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Loppujen lopuksi sain myytyä kukkia 50 euron edestä, eli sain siementen hinnan ja hieman yli.

Hyvän kesän ansiosta keräsin kypsiä auringonkukansiemeniä suoraan pellosta niin paljon, että niillä saisi kylvettyä aarin kokoisen alan. Nähtäväksi jää, milloin kylvän ja paljonko. Maanmuokkaus on niin kallista, ettei EU-korvaus riittäisi kattamaan edullistakaan muokkausta plus ostosiemeniä.

Loppukuvassa Ville-kissa ihmettelee pirtin portailla viikonlopun klapisavottaa.

Kukankasvatusta periferiassa

Esivanhemmiltani peritty vaisto lienee sanonut, että tästä kesästä tulisi hyvä ja lämmin. Olin vuosikausia haaveillut auringonkukkapellosta. Niinpä aloin hyvissä ajoin heti lumien sulettua kysellä meille kyntömiestä.

Sepä ei ollutkaan niin helppo nakki kuin luulin. Viime vuoden kato oli ajanut maanviljelijät aikaisin peltotöihin eivätkä he joutaneet tulla meille "kukkapenkin" muokkaukseen. Viimein sain jonkun töihin. Pienen pellon kyntö ja äestys tulivat melko kalliiksi. Kylvin siemenet samana päivänä. Oli siinäkin oma urakkansa.

Kevät oli todella kuiva ja lämmin. Etelä-Suomen maanviljelijät kärsivät kovasta kuivuudesta. Meilläkin meni kolme viikkoa ennenkuin auringonkukat tulivat taimelle. Onneksi meillä on hikevä maa, eli pohjakosteutta nousee kapillaari-ilmiön avulla ylöspäin kohti maan pintaa.

Elokuussa kukkiin alkoi tulla nuppuja. Alkoi jännitys, ehtivätkö kukkaan ennen halloja. Meni viikkokausia ja sitten ensimmäiset auringonkukat puhkesivat kukkaan. Eihän niitä raskinut edes ottaa maljakkoon!

Vähitellen kukannuppuja avautui yhä enemmän. Ilmoitin Facebookissa, kotisivuillamme, Instagramissa, kaupan seinällä ym. auringonkukkia myytäväksi 2 euron kappalehinnalla. Tuttava osti yhden. Alensin hinnan 1 euroon. Joku osti 6 kpl.

Tarjosin auringonkukkia kauppoihin. Kukaan ei ollut kiinnostunut ostamaan. Ihmiset ihailivat komeaa kukkapeltoa. Unelmani auringonkukkapellosta onnistui paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Joku ehdotti, että kasvattaisimme auringonkukkia joka vuosi.

Taitaa olla kannattamatonta puuhaa tämä kukankasvatus periferia-alueella. Kukkakaupoissa yksi auringonkukka voi maksaa 4,5 euroa ja täällä niitä ei saa myydyksi eurollakaan. Kahdella eurolla myytynä olisin saanut siementen ja pellonmuokkuun kustannukset katettua. Voitolle olisin päässyt nippanappa.

Lämpimän kesän ansiosta sain sentään kerättyä kukista siemeniä talteen. Voin kylvää niitä vaikka perunamaan laitaan, mikäli saan edullisemman pellonmuokkaajan ensi kevääksi.