Olen oman maakuntani kylien yhteistoimintaelimessä paikallisena yhdyshenkilönä. Lähettivät sähköpostia, että maksaa jäsenmaksu, osallistua Vuoden Kylän valintaan ja ilmoittautua 9. kesäkuuta pidettävään Avoimet Kylät -tapahtumaan.
Kovastihan nuo kannustavat osallistumaan. Meidän tilanteessamme on muutama este. Jäseneksi minun ei kannata ryhtyä, mitäpä minä yksistään kylätoiminnasta hyödyn? Siihen tarvittaisiin muitakin. Yhteisöllisyys ei ole kylämme vahvuuksia.
Mikäli perustaisimme yhdistyksen, mukaan tulisi joku oman sukuhaaransa edunvalvoja, joka torppaisi kaikki kehitysideat. Tämä on nähty. Kylällämme on monta eri kuppikuntaa. He eivät juuri koskaan peukuta päivityksiäni. Omia sukulaisia mainostetaan, peukutetaan ja kannustetaan jatkuvasti.
Vuoden kyläksi ei kannata pyrkiä, koska siihen ei löydy riittävästi meriittejä. Kyläkirjaprojekti on tuumaustauolla. Maisema-aloite saa vastustusta maanomistajien taholta. Kyläläisten välistä kanssakäymistä ei juuri ole. He, jotka ehkä tahtoisivat osallistua ja kehittää kyläämme, jättäytyvät leimautumisen vuoksi sivuun.
Joku sanoi, että täkäläisten perisynti on kateus. Ehkä edellä mainittu johtuu siitä. En tiedä. Olen sitä mieltä, että useimmilla täkäläisillä on yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet niin, ettei tarvitsisi muita kadehtia. Tarvitsisi vain tehdä jotain. Kadehtiminen on helpompaa kuin tekeminen.
Avoimet Kylät -tapahtumaan se sijaan voisi ilmoittautua. Se antaa aktiivisen vaikutelman kylästämme eikä siihen välttämättä tarvita muita asukkaita. Avoimet Kylät -tapahtuman ideana on tuoda kyliä tunnetuksi toispaikkakuntalaisille.
Tämän vuoden teemana on pyöräily kylillä. Voisiko kyliin tutustua pyöräillen? Tämä sopii meille kuin nenä päähän! Reittiä ei tarvitse edes laatia, koska se on jo valmiina. Olemme olleet kaksi vuotta mukana erään matkailuorganisaation pyöräilyreitillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti