Tämä viikko on ollut surun viikko. Meidän koira kuoli rajuun, lyhyeen sairauteen. Olin seurannut sitä muutamia viikkoja. Se oli alkanut juomaan runsaasti, samoin pissimään. Pahastuin sille, kun pari kertaa tuli vahinko sisällekin.
Sunnuntaina 8.4. alkoi meillä savotta. Metsäyhtiö tuli kaatamaan tykkypuita. Illalla Musti alkoi oksentamaan. Seurasin tilannetta. Arvelin sen syöneen jotain sopimatonta. Kevätaurinko kun oli vihdoin alkanut sulattaa lumia.
Maanantaina raju oksentelu jatkui. Koira ei saattanut enää kunnolla syödä, mutta vesi sentään maistui. Kitkuttelimme keskiviikon eläinlääkärin iltavastaanottoon. Koiralla todettiin diabetes. Tämä oli kuin pommi. Olin varma, että kyseessä on joku myrkytys.
Lääkäri määräsi insuliinia. Opettelin pistämään. 10 yksikköä 2 krt päivässä. Musti meni aina vaan huonompaan kuntoon. Torstaina ei vesi enää maistunut. Vein perjantaina koiran uudelleen aamuvastaanotolle. Oli Mustin 11-vuotissyntymäpäivä.
Eläinlääkäri sanoi, että koiralla on paha aliravitsemustila ja se voi kohta menehtyä. Musti ei jaksanut enää itse kävellä. Eläinlääkäri tiputti ravintoliuosta suoneen, vaikka näkikin että koira tekee kuolemaa. Hän katsoi, kuinka suruissani olin hyvän ystävän sairastumisesta.
Tulimme kotiin ja kannoin Mustin sisälle kuistiin. Siellä oli viileämpää ja ilma vaihtui. Musti läähätti kovin. Annoin Mustille suola-sokeriliuosta suuhun. Illalla kannoin Musti-paran sisälle.
Illalla klo 8 aikaan annoin insuliiniannoksen. Yhdeksältä Musti alkoi huohottamaan tauotta. Silitin hellästi koiran sileää karvaa. Kissa tuli viereen makaamaan ja ihmetteli koiran tilaa.
Puoliltaöin Musti alkoi koristelemaan vaimeasti muutamia kertoja. Se kääntyi kyljelleen ja alkoi hengittämään rauhallisesti. Musti ei reagoinut. Se oli tajuton. Minä silitin Mustia ja sanoin, "-jospa me selvitään tästä".
Kello yhden jälkeen yöllä Musti nukahti rauhallisesti ikiuneen. Pirtissä vallitsi rikkomaton hiljaisuus. Mummo nukkui kammarissaan. Olin laittanut välioven kiinni, ettei hän herää, kun pirtissä sairastetaan. Silitin Mustin ihanan sileää turkkia.
Kirjoitan toisella kertaa lisää. Nyt minua itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti