Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kotikylä sydämessäni


Mummo huutaa kamarissa. Kello on kohta yksi aamuyöllä. Eikö se ottanut taaskaan sitä rauhoittavaa lääkettä? Askelet hiippailevat keittiön suuntaan. Täytyy mennä ohjaamaan parkuva mummeli takaisin petiin - jo kolmannen kerran tänä yönä.

Jos olisin valinnut toisin... Silloin aikoinaan. Olisin käynyt lukion, jatkanut yliopistoon. Varmasti olisin pärjännyt. Tienaisin nyt 6000 € kuukaudessa. Olisin rikas, mutta olisinko onnellinen?

Asun pienessä kylässä. Pohjois-Karjalan kauniissa vaaramaisemissa.  Tänne esi-isämme vaelsivat 1600-luvulla vesireittejä pitkin. Viipurista läksivät.

Onko tässä järkeä? Mummo huutaa taas. Saan 1100 euroa kuussa. Sosiaalijohtaja armahti meitä, katsoi sormien läpi selvää omaishoitotapausta. Nyt olen hänen henkilökohtainen avustajansa. Muuten saisin puolta pienemmän omaishoitajan palkkion.

Mummo laulaa kamarissa. Kello on 01.10.


Ensimmäinen blogiteksti


Kirjoitin tätä blogia jo talvella toisella palveluntarjoajalla. En mainostanut sitä missään ja blogillani alkoi olla lukijoitakin. Päivittäminen jäi, kun olisi täytynyt joka kerta kaivaa läppäri naftaliinista ja odottaa about 10 min ohjelmien latautumista.

Nykyinen palvelin Blogger, tarjoaa postausmahdollisuuden älypuhelimella. Se on kätevää kun joukkoon saa samalla napsittua kuviakin eikä niitä tarvitse pienentää, kuten edelliselle sivustolle.

Ja sitten itse asiaan! Olen maaseutuyrittäjänä pikkukylässä. Viiden viran ja kuuden nälän lisäksi harrastan valokuvaamista ja bloggaamista. Taistelen kotikyläni viimeisten perinnemaisemien puolesta. Ne kun istutettiin kuuselle puolenkymmentä vuotta sitten. Kannanottoni joihinkin asioihin ovat joskus kärjekkäitäkin. En valita turhasta, mutta tartun helposti huomaamiini epäkohtiin. Toivottavasti tästä kovin moni ei vedä hernettä nenäänsä.

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...